torstai 1. lokakuuta 2009

Ihanaa olla selvinpäin

Tuntuu kuin elämä olisi parantunut taikaiskusta. Koeviikko, eli voin herätä milloin huvittaa ja lähteä kävelemään läheiseen metsään juomaan kahvia ja polttamaan tupakkaa. Voin istua penkillä ruskan keskellä lämpimässä villapaidassani ja ulkona on kylmä mutta mulla ei.
Ei ole nälkä, ei jano, eikä väsytä.
Mitä ihmettä?

Kävin eilen ostamassa laihdutus-kuitua sokokselta, ja nappasin ensimmäisen kivan pienen pillerin äsken. Se vaikuttaisi olevan ihan hullua ainetta! Tuoteseloste väittää, että se täyttää vatsaa, eikä tarvitse syödä niin paljoa. Valitaan kaksi päivää viikosta, jollon ei syödä lainkaan ruokaa, vaan ainoastaan 12 pilleriä ja kaks litraa vettä. Nyt on ensimmäinen kuitupäivä menossa, ja tuntuu etten edes haluaisi syödä ja pilata noiden vaikutusta. En tiedä. Ainakin tämä on jännittävää...

Ja vihdoin musta tuntuu että teen jotain oikeesti laihtumisen eteen. Viime päivät on menneet siihen, että kolmeen saakka syömättömyys onnistuu vallan mainiosti, mutta kun tulen kotiin niin voi helvetti. Sitten on yhtäkkiä valmiina perunaa ja leipää ja pannukakkua (!), ja napsin vähän jokaista, jolloin kalorimäärät alkaa pikkuhiljaa illan mittaan hipoa (oikeesti) pilviä. Tai sitten ruoan lähettyviltä mut pitää alkoholi. Nimimerkillä viisi viimeistä päivää kännissä.

Nyt mulla on tunne, että tää saattaa pikkuhiljaa onnistua ja tuottaa tuloksia. Ja nyt elämä alkaa olla niin rauhallista, ettei ole edes "kaikki mulle heti nyt" -olo. Ei ole enää niin kiire kun ennen.

Saa nähdä onko tämä ohimenevää, ja pelleilenkö kohta taas samalla tavalla kun ennen. Toivottavasti en. On kivempaa laihtua.