sunnuntai 29. marraskuuta 2009

ylösalas ja takaisin


Tänään heräsin omana itsenäni.

Viime aikoina mua ei ole ollut olemassa lainkaan, joku muu on elänyt mun elämää, elänyt ihan kunnolla. Se joku on tehnyt uskomattoman hulluja asioita, niin hulluja että se ei ole osannut kirjoittaa niistä, osannut puhua kenellekään ääneen, se joku on itsestään ja elämästä niin hämmentynyt ettei se tiedä miten päin olla. Se joku on mennyt ja tullut ja lennellyt ja elänyt niin paljon, että se pakahtuu johonkin tunteeseen jota se ei osaa edes selittää.

Mä en osaa selittää kuka se joku oli mutta se tuli ja meni ja nyt olen taas minä itse. Millainen minä itse olen, sitä harva tietää enkä ainakaan minä, mutta aion ottaa siitä selvää. Mun tekisi mieli kirjoittaa mun elämä auki kauniiksi kirjaimiksi, riveiksi jotka kertoisivat elämästä, mun tekisi mieli kertoa kaikki mitä se joku on tehnyt ja miksi, mun tekisi mieli kertoa miten hullu maailma on. Mutta tänään olen liian väsynyt, en jaksa vaikka kuinka haluaisin enkä tiedä muistanko ikinä kaikkea tai ylipäänsä yhtään mitään.

Tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä, hyi mikä klisee ja totuus samaan aikaan ja tästä päivästä eteenpäin aion selvittää kuka minä olen. Ei sitten sen suurempi missio.