HÄTÄHUUTO

En tiedä MITÄ IHMETTÄ mulle on tapahtunut, mutta mä olen muuttunut ihan toisenlaiseksi. Ette arvaa mitä mä syön tässä nyt??!?!?!??!

sipsiä !
dippiä !
karkkia !
suklaata !

Ja tätä on jatkunut jo monta päivää. Oon jotenkin antanut itselleni luvan vaan mässätä, mässätä, mässätä ja mässätä. En kuitenkaan oksenna, koska mua on alaknut pelottaa se ihan liikaa. Voi apua, tää on kamalaa, mä en tiedä mikä muhun on mennyt. Vittu.

Pliis, auttakaa, ihan miten vaan, mut jotenkin!

en ole kuollut

Voi saatana vittu perkele, taas täällä. Voi kun voisin sanoa et entistä ehompana, mutta PASKAT. +3kg!

On monta syytä miksen oo päivittänyt.
1. oon ollut ruoan kanssa niin rappiolla
2. ajattelin että en kelaisi niin paljon ruokaa jos en kirjoittaisi siitä koko ajan
3. tai lukisi päivittäin siitä muiden blogeista
4. oon joutunut selittelemään kavereille mun syömistä ja syömättömyyttä ja
5. pelkään että paljastuu tän blogin olevan mun
6. vaikea päivittää, sivuhistoria ei toimi kodin koneella, koulussa kaikki näkee
7. oon lihonut
8. ja sata muuta syytä

Mä en oo päivittänyt, koska oon ollut aivan liian sekaisin tän kaiken kanssa. On tapahtunut ihan liikaa, lihomista, laihtumista, ilostumista, itkemistä, paljastumista ja kaikkea kaikkea kaikkea kaikkea. No mut, tulos on se etten enää mitään muuta ajattelekaan kun ruokaa,
ensimmäisenä aamulla kun herään
illalla just ennen kun menen nukkumaan
ja ainakin sata kertaa siinä välissä

Kavereille joudun selittelemään syömisiäni koko ajan vaikka olen ollutkin varovainen. Ei ole onnistunut, ne on vakuuttuneet että ehkä mulla on ongelma. Siinä ne ovat oikeassa. MUTTA päinvastoin teidän luuloa, mä en todellakaan nyt aio luovuttaa, vaan päinvastoin. MÄ LAIHDUN TÄSTÄ VIELÄ SIIHEN 47 KG JA SIT KATOTAAN KUKA NAURAA.
minä, hah.

Nälkä on ahistavinta ikinä! Meidän koulussa on loistavat ruoat, oikeesti loistavat, mitä vittua mä teen kouluruoan kanssa? Kertokaa mulle.

Mut jokatapauksessa, oon takasin täällä, ja pysynkin niin kauan kunnes romahdan taas. Ja oikeestaan senkin jälkeen saatan tulla tänne purkamaan kaiken.

Huh, jopas helpotti. En muistanutkaan kuinka paljon tää auttaa.

ANANASTA<3

Mitä ne olivatkaan ne puheet tän blogin elvyttämisestä uuteen uskoon? Voi pliis, yrittäisit nyt edes vähän! En ole millään kerennyt angstaamaan tänne, ja nyt kun kerkeen niin (toivottavasti?) ilouutinen teille:

EI ANGSTATA YHTÄÄN! (sanoinhan että tää on blogi onnistumisesta)

Surffailin netissä etsimässä lisää laihdutusvinkkejä NOPEAAN laihduttamiseen, sillä kohta on kesä ja mä olen edelleen ällöttävän läski ja mun on saatava nämä välittömästi pois, vaikka se tuntuisi kuinka pahalta. Löysin kohdan:

"Tällä menetelmällä pitäisi saada kuukaudessa pois 10 kg ylipainoa. Kuukaudessa laihduttaja on jo tottunut luopumaan leivistä ja sokerista sekä jälkiruuista, jotka korvataan hedelmillä tai marjoilla. Jos tuoretta ananasta ei ole saatavilla, voi käyttää säilykeananasta, mutta sen tulee olla sokeroimatonta.
Vaihtoehtoina ananaspäiviksi kelpaavat myös persikat, omenat, päärynät, mansikat, vadelmat ja jopa porkkanat, joita niitäkin tulee syödä kilo päivässä. Pakasteita voi käyttää tuoreiden tavoin. Ananasannoksen asemesta voi syödä myös raejuustoa tai maitorahkaa."

Kyseessä on siis ananas-dieetti, jossa kahtena päivänä viikossa syödään vain ananasta tai edellä mainittuja. Luvattu painonpudotus on tietty tän kokoselle aaaaaivan liian paljon luvattu, mutta luulen että pitkän päälle (toivottavasti ei kovin pitkän) munkin paino alkaa jo nelosella!!!!!!!1

Toista viikkoa noudatan tätä diettiä, paino on pudonnut kilon (nestettä, joten siinä ei ole hihkumista), MUTTA itsekuri ja hyvän olon tunne ovat nousseet monin monin monin kertaiseksi! Ei loppujen lopuksi ole temppu eikä mikään syödä tiistaisin ja lauantaisin pelkkää ananasta (totta kai myös kalsiumtabletteja ja monivitamiineja), varsinkin kun tietää että niistä päivistä pääsee ainakin tuhat kaloria miinukselle! Ananas on hyvää ja kaksi päivää menee mennen tullen, varsinkin kun ananaksen voi korvata laihdutusmakeutusaineella makeutetulla maitorahkalla ja vaikka mustikoilla.

Kannattaa harkita tätä, sillä mun hymy on levinnyt korviin tän dieetin myötä! Kun ne kaks päivää jaksaa, ei muina viitenäkään halua sortua mihinkään herkkuihin. Mikä on parempi fiilis nukkumaan mennessä, kun se että tietää ettei ole syönyt mitään paskaa. TONNI MIINUKSELLA, EIKÄ EDES HEIKOTA. Mitä tää on? Tää on liian helppoa!

http://www.laihduttaminen.com/Ananas_Dieetti.html

Mieti et jos haluut lähtee messiin, niin laitan kunnon YHTIENEN ANANAS-DIEETTI-päivityksen viimeistään viikonloppuna!

TASAN VIISKYT!!

Oon ihan onnellinen että paino pudonnut tolla tavalla tasasesti, mut PLIIS.
Alkaa vähän kyllästyttää tää hissuttelu, kerralla kun jotenkin kummalla konstilla sais vaik 2 kiloa pudotettua niin huhhei!
Sit vasta hyppisin.
Toisaalta, oon jo liian pitkään halunnut et painoni alkais numerolla 4, joten se tavoite suoritettu!

OON NIIN ONNELLINEN! (ja saa onnitella) :DDDDDDDDDDDDDDDDDd

Mut turha luullakaan että tää olis mun tavoite, ehhei hah. Täst katoaa vielä vaikka kuinka paljon, sillä mun reidet hyllyy vieläkin. Ja maha. Ja allit. Oikeestaan hyllyn koko tyttö. YÖK!

ps. Mun täytyy ottaa selvää tosta ruoan imeytymisestä. Ei kai se VOI imeytyä noin nopeasti, vaikka meijän terveystiedonkirja niin sanookin? Ehkä toi luku puolet perustuu siihen, että sitä kaikkea ei oksentaessa saa ulos? EN MINÄ TIEDÄ, mutta otan selvää.

Nähdään taas ja tsemii kaikille!

LAIHUUS EDESSÄ

Mä meinaan elvyttää tän blogin aivan uuteen uskoon.

Oon päivitellyt todella vähän ihan vain siksi, että on mennyt aivan perseelleen koko laihdutus. Söin tosi pitkään aivan armottoman vähän, 100-400 kcal jonka lisäksi vielä urheilin tunnin tai pari päivässä. (toivon että painoni vähäinen lasku johtuu lihasmassan suurentumisesta...) Ruoka ei ollut enää hyvää, se oli pakollinen tankkaus. Siitä ei nauttinut ja hyvä niin. Mutta sitten kävi jotain, jotain tosi huonoa. Vanhat ja hiihtoloma saivat mut syömään vähän enemmän.
Maistoin jopa muffinssia vuoden tauon jälkeen!!!

VIRHE! NIIN ISO VIRHE!

Idiootti!

Tajusin, että ruokahan voi myös olla aivan ihanaa. Enempää en aiheesta selitä, mulle tulisi vaan himo munkkeihin ja pulliin ja suklaaseen ja niin muillekin jotka tätä lukevat (tuskin kukaan?). Ja nyt en ole vaan VOINUT olla syömättä. On kauheesti stressiä ja ainoa saan hetkellisen hyvänolontunteen, kun vedän suklaalevyn. Se tunne on HETKELLINEN, perkele, ja sen jälkeen tulee kamala olo.

Ja oksentamisestakaan ei ole tarpeeksi hyötyä, puolet energiasta ehtii imeytyä joka tapauksessa. Vaikka oksentaisi välittömästi ruoan nauttimisen jälkeen. Tutkittu juttu. Oliko uutta tietoa? Mulle ainakin.

TÄSSÄ SUUNNITELMA:
Päivässä 400 kcal, eli tulee vähän alle 1000 kcal energiavajausta päivässä. (500 kcal energiavaje päivässä laihduttaa puoli kiloa viikossa) Tätä menoa laihdun siis kilon viikossa. Maaliskuun lopussa painaisin siis 49 kg, ja huhtikuun lopussa 44 kg!!! Tuskin onnistuu noin hyvin (toivossa on hyvä elää), mutta aina voi yrittää.

Ja mähän en luovuta. ha!

takapakkia!

Nyt se sitten tapahtui.Voi paska. Oon ollut aivan liian varomaton tän kaiken kanssa, sillä jotkut pitävät tätä hullun hommana, ja nyt jäin tavallaan kiinni.

Nyt pitää vaan uskotella ystävälleni, ettei laihdutus ole mulle mikään pakkomielle (paskat), ja että voin lopettaa milloin vain, eikä mulla ole hätäpäivää.

Pitää valehdella niin sankasti että korvat heiluu, ettei mun tarvitse lopettaa tätä.
Sillä nyt vasta tää alkaa sujua.

51 kg!

kunhan vaan läskit lähtee, ja piste.

Kauan sitten joku kommentoi ekoihin päivityksiini että "hyvä että laihdutat fiksusti"
ja sanoisin vain että EN VITUSSA.

Tää ei ole yhtään fiksua, ei niin yhtään, tää on nälkiinnyttämistä. Mä haluan kuihtua pois, pois pois enkä mieti että mistä vitun kudoksesta se lähtee. Sori nyt vain.

MÄ HALUAN OLLA NÄKYMÄTÖN, pieni, sievä ja hento.

En mä välitä siitä että apua mun keho ei nyt oiken tykkää tästä, voi voi minun pitäisi helliä kehoani. Ei saatanassa. Mä haluan kuihtua. Tulla pieneksi jälleen. Haluun nää ällöttävät vatsamakkarat pois ja reisistä turhan paskan pois. Haluun ohuet kädet ja littanan vatsan. Haluun olla LAIHA.

Tavallaan tämä on fiksua, koska lopputulos tekee mut onnelliseksi. Se tekee mut kauniiksi. Ja kuka sitä on kritisoimaan, jos tää tekee musta onnellisen?

Ei kukaan, hah.

Siis mitä tää nyt on?

Voisiko siitä, etten ole tätä päiviin päivittänyt, päätellä jotain? No ainakin sen, että oon ollut ihan älyttömän kiireinen, ja koska kiireellisyys tekee musta huolettoman, oon ollut myös huoleton ja siksi ihan vitun idiootti.

Olin taas reissussa ja alkoholia tuli nautittua enemmän kun laki sallii (vaikka tällä hetkellä se ei salli ollenkaan), ja sen mukana energiaa niin että aattelin muutamaan kertaan tappaa itteni niistä määristä. Vitsillähän minä - ainakin melkein, ja vielä hengissä. Tosin ihan helvetinmoisessa sekä henkisessä että fyysisessä krapulassa. Mitä ihmettä te teette alkoholin kanssa? Juotteko sitä?
Koska laattaaminenhan tuskin on järkevää, sillä alkoholin vaikutus menee siinä? Vai? Sori vaan, mut känneistä en voi luopua. Satunnaisista känneistä, jolloin mä lyhyen ajan oon stressaamatta. Surun hukuttaminen alkoholiin on huolestuttavaa? Voi kyllä, mutta niin on tässä moni muukin asia. Ei puututa epäolennaisuuksiin.

Oon myös ollut tässä aivan älyttömän ihastunut yhteen poikaan, joka taitaa myös pitää musta. Mainitsen tän siksi, että oon huomannut paastoavani aina kun nään sitä. Jos nään sen koulun jälkeen, mun ei tarvitse syödä koko iltana. Me ei koskaan mennä syömään vaan tehdään jotain muuta. Se ihana tunne, perhoset vatsassa, tekee sen, ettei mun tarvitse syödä! Oon miettinytkin paljon sitä (niin kuin meistä joskus jokainen, harvemmin tai useammin), miten nälän saisi taltutettua. Ja tullut tulokseen: Tunteilla! Inho, kateus, viha, mut eniten ehkä rakkaus (ihan kun mä sitä olisin kokenut mutta kuitenkin) ovat omiaan unohtamaan sen, miltä kropassa just nyt tuntuu.

On niin hienoa ja lohdullista huomata, että mieli ja kroppa tekee tätä juttua yhessä, ne tekee mun elämää ja mä oon kokonaisuus. Mä en ole mikään hiton "mieli joka taistelee kroppaa vastaan". Päinvastoin, mä oon mieli ja kroppa jotka tekee yhteistyötä. YHTEISTYÖTÄ. Kysymys "kumpi huutaa lujempaa, mieli vai kroppa?" on ehkä väärin aseteltu. Asettelisin sen mieluiten uudestaan:

"Kuinka lujaa ne yhdessä huutavat?"

ME tehdään musta kaunis.

Voihan perkele

Back in business! (kirjotetaanko se noin?)
Aivan huippumahtavaa, oikeesti, että jotkut ovat olleet huolissaan missä olen. Vastaus on yksinkertaisesti, että totaalisen rappiolla. Enemmän rappiolla kun arvaattekaan.

Olin lomalla, ja huomasin samalla lomailevani normaalista elämäntavastani, elämänkatsomuksestani, elämänasenteestani ja kaikesta siitä, mikä arjessa on itsestään selvää.
Arkena katson tarkkaan mitä syön, syön terveellisesti, ajattelen aktiivisesti ruokaa tai sen puuttumista, suunnittelen syömiseni, suunnittelen liikuntani, liikun aktiivisesti, liikun rankasti, liikun säännöllisesti, liikun PALJON, syön VÄHÄN.
Mutta kuinka kävikään?
Lomalla en tehnyt noista mitään. Söin enemmän kun tämän kokoinen, pieni tyttö edes pystyy syödä, söin valtavia määriä herkkuja ja kunnon ruokaa, söin kaikkea, aivan kaikkea perunasta jäätelöön ja suklaaseen. En kuitenkaan ahminut hullun lailla, en menettänyt kontrollia.

En vaan välittänyt. Se siitä. Niinkö? Se siitä?

Kaikki alkoi vanhojen illallisesta, god dammit yks mun elämäni hienoimmista päivistä ja illallisista, miks helvetissä en menisi? No, menin. Ja, söin. Hups! Jatkoinkin sitten koko loman samalla linjalla. Olin perheen kanssa, joten miten hitossa voisin siellä kieltäytyä syömästä? Ideoita? Olisi pitänyt ajatella muutakin kuin vain "so what?". Nyt on lievästi sanottuna morkkis, henkinen krapula ruoasta joka mun kehoon ei kuulu. Siis hyi saatana (anteeks kiroilen taas liikaa), ei ihmisen kehoon kuulu sellaset määrät suklaata ja jäätelöä ja karkkia. Hyi!

Seitsemän päivää rappiolla. Seitsemän. Kokonainen viikko! Olen ihminen, joka lannistuu tällaisista. Ajattelen, että no okei oon hävinnyt jo, turha enää yrittää. MUTTA totuus on se, että se miten jaksan nostaa mun motivaation tän viikon jälkeen, todella kertoo sen kuinka vahva mä olen. Vastoinkäymiset kasvattaa luonnetta, kaikki menis ihan perseelleen jos lannistuisin tästä.

En suostu lannistumaan, en varmana!

Perusteluja laihduttamiselle

Oli hienoa, että jotkut kyseenalaistivat edellisen päivitykseni väittämällä etteivät jotkut kohdat ole totta. Harmi heille, mutta mielipiteeni ei muuttunut YHTÄÄN.

Kuka väittää ettei liikunnan terveellisyys ja roskaruoan epäterveellisyys liity laihdutukseen mitenkään? Tai että painonhallinta on itsekurin osalta suhteellisen mitätöntä?
Hetkinen.
Musta laihdutus on itsekuria parhaimmillaan. Ruoka on perusjuttu ihmiselle. Kaikenlaiset herkut jäätelöstä leivoksiin ovat ihania, mitäs sitä kieltämään? Vaatii tosi paljon kieltäytyä hyvästä mausta, nälän tunteen taltuttajasta, rentotuden tuojasta... Sen sijaan: mieletön nälkä, vatsaan sattuu, heikottaa, ruokaa joka puolella ympärillä, "ota keksi", "maista marianne", kouluruoka... Laihduttamisen joutuu kyseenalaistamaan joka päivä, joka puolella, monta kertaa päivässä. Ja jos silti jaksaa olla syömättä, mun mielestä SE on itsekuria jos jokin.
"Painonhallinta on suhteellisen mitätöntä." Selvästi.

Itsekuri kehittää luonnetta, mun mielestä sitä ei pääse mihinkään. Sehän todistettiin tuossa äskenkin. Itsekuri kehittää luonnetta, mutta niin myös anonyymin mukaan rentoutuminen ja elämästä nauttiminen. Tottahan toki! Mutta nautin elämästäni enemmän laihempana, ja laihuuden saavuttaminen taas edellyttää itsekuria.
Itsekuri-> elämästä nauttiminen -> rentoutuminen. Näin se menee.

Perustelu että vaatteet näyttävät parhaimmilta, kun ne sopivat kropan muotoon ja tyyliin, on aivan oikeassa. Mutta se on myös mun mielipide, että jos kropan muoto on laiha ja luinen, ohut ja pieni, vaatteet sopivat parhaiten. Ja sori, mun mielipide, turhaan loukkaannutte.

Nyt ehkä kysyt: onko se sen väärti?
Jos luet tätä ajatellen "no voi elämä!", niin sinulle se ei ole sen väärti. Tulenko sanomaan että olet väärässä? Sanonko sinulle että se, että syöt hampurilaisia ja pullia ja rasvaista maitosuklaata, on väärin? En. Sanon vain, että minä en sellaista elämää halua elää.
Sinä saat elää ihan miten haluat! Saanko minäkin?

Minä olen tehnyt ratkaisuni: Kyllä. Laihduttaminen, nälkiintyminen, heikottaminen, maitohapoille meneminen ja muutenkin yleinen itsekurin harjoittaminen on hintansa väärti. Sillä se hinta on onnellinen elämä. Nyt ehkä sanot: kun tollaisesta laihdutuksesta on kyse, et ole koskaan valmis. Et koskaan saavuta tavoitettasi. Väärin. Minulla on tavoite, ja siihen kun pääsen, ei tarvitse kuin pysyä siinä. Mikä on helppoa siihen verrattuna, mitä joutui kärsimään tavoitteeseen pyrkiessään.
Nyt ehkä ajattelet: Puhuit juuri itsesi pussiin, kun selität että laihdutus on pelkkää kärsimystä.
Ei se ole, mutta siihen liittyy vahvasti sekin puoli. Laihdutus ON vittumaista, taistelua omaa kehoaan vastaan. MUTTA, siitä saa (yleensä) myös loistavan ja ihanan rentouden tunteen, joka valtaa koko kehon. Euforia.

MINÄ HALLITSEN ITSEÄNI. OLEN MATKALLA KOHTI TAVOITETTANI!
Sen tunteen, jos minkä takia kannattaa vähän kärsiäkin.

Kyllä, ihailen sen verran laihuutta, että olen valmis tekemään mitä vain saavuttaakseni sen. Se on mun mielipide, eikä mielipiteistä oikeastaan voi kiistellä. Mutta onhan se toki hauskaa, ei välttämättä "kiistely", vaan "keskusteleminen. Ainahan on hyvä kyseenalaistaa. Tällä kertaa se ei johtanut mihinkään. Ehkä vielä joskus.

Laihuus on kaunista, OIKEESTI.

Olikohan mulla joku tilapäinen mielenhäiriö? Miksi laihdutan??!
Kysyinkö ihan OIKEESTI miksi laihdutan, vaikka tiedän täsmälleen vastauksen!

1. Mikään ei ole ällötävämpää kuin löllymä maha tai reidet, selluliitti ja "raskausarvet" lihomisesta
2. Lihavuus on huonon elämänhallinnan merkki
3. Lihavuus on yksinkertaisesti helvetin rumaa
4. Laihan ei tarvitse varoa hieman liian lyhyitä paitoja, kun vatsa on ihanan litteä
5. Laihan ei tarvitse varoa laskemasta leukaa alas kun pelkää kaksoisleuan näkyvän
6. Laihan ei tarvitse ajatella miltä hänen perseensä tietyissä housuissa näyttää
7. Laihan ei tarvitse varoa missä asennoissa on tai miltä hänen kehonsa näyttää, sillä
8. Laihan keho on kaunis aina
9. Laiha näyttää ihanalta kaikenlaisissa vaatteissa
10. Laiha löytää paremmin vaatteita

11. Kevyt olo on sata kertaa parempi kuin raskas olo
12. Laihuus on elämän hallitsemisen merkki
13. Laihduttamisessa on ihanaa kontrolloiminen, itsensä hallinta
14. Itsekuri kehittää luonnetta
15. Liikunta on terveellistä
16. Roskaruoat eivät (!)

Voisin jatkaa tätä loputtomiin, mutta ei mun edes tarvitse.

Laihuus vaan on ihan helvetin kaunista. Piste.

Ja nämähän ovat vain minun mielipiteitäni, eikä näistä siis voi kiistellä. Haa-haa.

Haa!

Ei mulla mitään kummempaa, paitsi se, että:

ONNISTUJAN BLOGI MEINAA JATKAA SAMAAN FYYSISESTI KEVEÄÄN MUTTA HENKISESTI VAHVAAN MALLIIN!

Sillä se juuri on tärkeintä: henkinen vahvuus vaikka kroppa tuntuisikin heikolta. Olen nyt ratkaissut mysteerin: kroppa huutaa ruokaa ja mieli huutaa että ei, kumpi voittaa?

Ei mun tarvitse kertoa vastausta. Kaikki tietää sen!

Tänään onnistuin paremmin kuin hyvin (huolimatta siitä, että söin kouluruokaa.) Juoksin yli tunnin keskisykkeellä 171, olo oli mitä mahtavin (niin ainakin psyykkasin), ja kaloreita kului monta sataa. Sykemittari on paras kaveri.

Juostessa vaan muistaa, että tämä on vaan juoksua ei mitään niin vakavaa! Eteenpäin vaan ja kaloreita kuluu, mikäs sen helpompaa? Se mikä yleensä mättää on lähtö, ja kun sen saa aikaiseksi niin tattadaa! Pitää syödä just niin sopivasti, että jaksaa liikkua muttei hölskyä,
+80kcal, liikunnassa -350kcal, joten tulos on mitä? RUTKASTI MIINUSTA.

Voi oikeen kuvitella kun rasva kärtsää reisissä, ja voi huikkasta sille oikeen sydämelliset moimoit: "sori, mut sä joudat nyt mun menoa haittaamasta!"

Pidä kivaa jonkun toisen perseessä kiitos.

sanoin sen sanoin

Olin kirjottamassa itselleni motivaatio A4:sta, ja mut yllätti kysymys että
hei, miksi edes laihdutan?

Tämä on ollut tavoite niin kauan niin kauan niin kauan, että olen unohtanut perustella sitä itselleni. Tiedän että haluan tätä enemmän kuin mitään, mutta tenkkapoo tulee, kun se pitäisi sanoiksi muotoilla. Tuli stoppi.

Yritän svenggailla teidän blogeissanne, jotta saisin tähän paperille muutakin kuin kuvia.
Oisko jotain pointteja heittää?

Päivän saldo: 2060

On aivan ihanaa tietää, etten todellakaan ole yksin. Lukiessani muiden laihdutusblogeja tajusin, etten todellakaan ole ainut kamppailemassa tämän saman asian kanssa. (jos eksytte tänne niin laittakaa kommenttia, jos teillä on saman tyylinen blogi. ja vaikkei olisikaan..)

Keho huutaa ruokaa, ja mieli huutaa että älä syö. Kumpi huutaa lujempaa?

Liian usein blogit ovat niin synkkäsävyisiä ja masentuneita: tänään taas ahmin, en jaksanut käydä lenkillä, en ole laihtunut yhtään, olen niin lihava että ällöttää, heikottaa, on paha olo,
on NÄLKÄ! Ja kaikki tuo on ymmärrettävää, kun kroppa on vihollinen.

Taistelen itseäni vastaan. Voinko koskaan voittaa?

Olin tekemässä samanlaista päivitystä siitä, kuinka onnistuin tänään syömään yli 2000 kaloria. Mutta ehei! Teenkin jotain aivan muuta! Sain idean, josta saan aivan loistavan motivaation! Tästä blogista ei tule sellaista. Tästä tulee onnistujan blogi! Hoidan syömiseni ja liikkumiseni niin taidokkaasti ja itsekurilla, ettei mun todellakaan tarvitse tilittää, kuinka surkea päivä oli ja kuinka paljon söin.
Koska tulevaisuus on se, etten paljoa syö.

Hymiöitä siis luvassa, odottakaa vaan! (melkeen uskon itsekin tähän)

Tunteiden purkamista

Taisin addiktoitua tähän välittömästi.
Olen viettänyt koko päivän (ja näköjään myös osan yötä) istuen koneen ääressä, syöden suklaata, kuluttaen nolla kaloria, surffaillen googlen kuvahaussa sanoilla thinspiration ja proAna, tuntenut itseni niin äärimmäisen lihavaksi että kuvottaa (ainiin, käväisinhän minä välillä peilin edessä tutkailemassa mahamakkaroitanii!)
Olen lihonut, ja sen huomaa. Liiankin hyvin. Tää on kamalaa.
Pahinta on, kun kenellekään ei voi puhua tästä. "Hyi minä olen lihava" -itkuihin kaverit suhtautuisivat piittaamattomasti ja pikkuhiljaa rupeisivat pitämään mua outona, kun aina jaksan vauhkota syömisistäni. Tämä blogi on ainut jonne voi purkaa kaiken, ja toivoisin niin kovin että joku muukin lukisi tätä. Joku kommentoisi.
Ettei tarvitsisi olla yksin tämän kaiken kanssa.
Tarttisin nyt sitä joka sanoisi:
KYLLÄ SINÄ PYSTYT SIIHEN! (täytyy huomenna määritellä tarkkaan että mihin)
Koska meinaan pystyä. Olen päättänyt sen. Ja se päätös pitää. Toivottavasti.

näin siinä sitten kävi.

Suklaa on pahinta kaikista.

Ja ohhoh, mitä syön tässä?!

MÄ EN YMMÄRRÄ MITEN TÄMÄ VOI OLLA NIIN VAIKEETA!

En edes kiellä iteltäni paljoa mitään, joten syömisen hallinnan ei pitäisi olla siitä kiinni?
Tai ehkä juuri siksi.

Selkeämmät rajat itelle vai mistä kiikastaa?

MÄ EN JAKSA PETTYÄ ENÄÄ. ideoita? apua?

Painonpudotus numeroina

En malttanutkaan pysyä poissa täältä.

"Sopiva painonpudotustahti on puoli kiloa viikossa. Yksi kehon rasvakilo sisältää 7000 kcal energiaa. Puolen kilon painonpudotukseen tarvitaan teoriassa 500 kilokalorin energiavaje päivässä.
Tämä takaa että paino vähenee pääosin rasvakudoksesta eikä lihaskudoksen kustannuksella. (onko se nyt niin tärkeää sitten) Painontarkkailun tulisi olla sitä, että pitää kiinni säännöllisestä ruokailurytmistä. Kun ei päästä nälkää liian suureksi, syömisen hallinta on helpompaa. Kaloreiden karsiminen kannattaa aloittaa turhista naposteluista ja ylisuurten annoskokojen pienentämisestä. Energiansaannin tarkkailussa on syytä kiinnittää huomiota sekä ruoan määrään että laatuun.

Keho kuluttaa tunnissa painon kilojen verran kaloreita, joten vuorokauden energiakulutuksen ilman erityistä fyysistä aktiivisuutta saa selville seuraavalla kaavalla:
kehon paino x 24 = energiakulutus vuorokaudessa."

Käytännössä siis:

1296 kertaa 500 = 796 kcal/vrk eli noin 800 kaloria vuorokaudessa. Helvetti se on vähän! Pitäessäni kaloripäiväkirjaa tavoite oli tuo 800, mutta viime viikon tulokset olivat 959, 1020, 1460, 1240, ja 3050! Täytyypä vielä pistää tänne pikku pätkä syömisen hallinnasta ja motivaatiosta, perkele.