ANANASTA<3

Mitä ne olivatkaan ne puheet tän blogin elvyttämisestä uuteen uskoon? Voi pliis, yrittäisit nyt edes vähän! En ole millään kerennyt angstaamaan tänne, ja nyt kun kerkeen niin (toivottavasti?) ilouutinen teille:

EI ANGSTATA YHTÄÄN! (sanoinhan että tää on blogi onnistumisesta)

Surffailin netissä etsimässä lisää laihdutusvinkkejä NOPEAAN laihduttamiseen, sillä kohta on kesä ja mä olen edelleen ällöttävän läski ja mun on saatava nämä välittömästi pois, vaikka se tuntuisi kuinka pahalta. Löysin kohdan:

"Tällä menetelmällä pitäisi saada kuukaudessa pois 10 kg ylipainoa. Kuukaudessa laihduttaja on jo tottunut luopumaan leivistä ja sokerista sekä jälkiruuista, jotka korvataan hedelmillä tai marjoilla. Jos tuoretta ananasta ei ole saatavilla, voi käyttää säilykeananasta, mutta sen tulee olla sokeroimatonta.
Vaihtoehtoina ananaspäiviksi kelpaavat myös persikat, omenat, päärynät, mansikat, vadelmat ja jopa porkkanat, joita niitäkin tulee syödä kilo päivässä. Pakasteita voi käyttää tuoreiden tavoin. Ananasannoksen asemesta voi syödä myös raejuustoa tai maitorahkaa."

Kyseessä on siis ananas-dieetti, jossa kahtena päivänä viikossa syödään vain ananasta tai edellä mainittuja. Luvattu painonpudotus on tietty tän kokoselle aaaaaivan liian paljon luvattu, mutta luulen että pitkän päälle (toivottavasti ei kovin pitkän) munkin paino alkaa jo nelosella!!!!!!!1

Toista viikkoa noudatan tätä diettiä, paino on pudonnut kilon (nestettä, joten siinä ei ole hihkumista), MUTTA itsekuri ja hyvän olon tunne ovat nousseet monin monin monin kertaiseksi! Ei loppujen lopuksi ole temppu eikä mikään syödä tiistaisin ja lauantaisin pelkkää ananasta (totta kai myös kalsiumtabletteja ja monivitamiineja), varsinkin kun tietää että niistä päivistä pääsee ainakin tuhat kaloria miinukselle! Ananas on hyvää ja kaksi päivää menee mennen tullen, varsinkin kun ananaksen voi korvata laihdutusmakeutusaineella makeutetulla maitorahkalla ja vaikka mustikoilla.

Kannattaa harkita tätä, sillä mun hymy on levinnyt korviin tän dieetin myötä! Kun ne kaks päivää jaksaa, ei muina viitenäkään halua sortua mihinkään herkkuihin. Mikä on parempi fiilis nukkumaan mennessä, kun se että tietää ettei ole syönyt mitään paskaa. TONNI MIINUKSELLA, EIKÄ EDES HEIKOTA. Mitä tää on? Tää on liian helppoa!

http://www.laihduttaminen.com/Ananas_Dieetti.html

Mieti et jos haluut lähtee messiin, niin laitan kunnon YHTIENEN ANANAS-DIEETTI-päivityksen viimeistään viikonloppuna!

TASAN VIISKYT!!

Oon ihan onnellinen että paino pudonnut tolla tavalla tasasesti, mut PLIIS.
Alkaa vähän kyllästyttää tää hissuttelu, kerralla kun jotenkin kummalla konstilla sais vaik 2 kiloa pudotettua niin huhhei!
Sit vasta hyppisin.
Toisaalta, oon jo liian pitkään halunnut et painoni alkais numerolla 4, joten se tavoite suoritettu!

OON NIIN ONNELLINEN! (ja saa onnitella) :DDDDDDDDDDDDDDDDDd

Mut turha luullakaan että tää olis mun tavoite, ehhei hah. Täst katoaa vielä vaikka kuinka paljon, sillä mun reidet hyllyy vieläkin. Ja maha. Ja allit. Oikeestaan hyllyn koko tyttö. YÖK!

ps. Mun täytyy ottaa selvää tosta ruoan imeytymisestä. Ei kai se VOI imeytyä noin nopeasti, vaikka meijän terveystiedonkirja niin sanookin? Ehkä toi luku puolet perustuu siihen, että sitä kaikkea ei oksentaessa saa ulos? EN MINÄ TIEDÄ, mutta otan selvää.

Nähdään taas ja tsemii kaikille!

LAIHUUS EDESSÄ

Mä meinaan elvyttää tän blogin aivan uuteen uskoon.

Oon päivitellyt todella vähän ihan vain siksi, että on mennyt aivan perseelleen koko laihdutus. Söin tosi pitkään aivan armottoman vähän, 100-400 kcal jonka lisäksi vielä urheilin tunnin tai pari päivässä. (toivon että painoni vähäinen lasku johtuu lihasmassan suurentumisesta...) Ruoka ei ollut enää hyvää, se oli pakollinen tankkaus. Siitä ei nauttinut ja hyvä niin. Mutta sitten kävi jotain, jotain tosi huonoa. Vanhat ja hiihtoloma saivat mut syömään vähän enemmän.
Maistoin jopa muffinssia vuoden tauon jälkeen!!!

VIRHE! NIIN ISO VIRHE!

Idiootti!

Tajusin, että ruokahan voi myös olla aivan ihanaa. Enempää en aiheesta selitä, mulle tulisi vaan himo munkkeihin ja pulliin ja suklaaseen ja niin muillekin jotka tätä lukevat (tuskin kukaan?). Ja nyt en ole vaan VOINUT olla syömättä. On kauheesti stressiä ja ainoa saan hetkellisen hyvänolontunteen, kun vedän suklaalevyn. Se tunne on HETKELLINEN, perkele, ja sen jälkeen tulee kamala olo.

Ja oksentamisestakaan ei ole tarpeeksi hyötyä, puolet energiasta ehtii imeytyä joka tapauksessa. Vaikka oksentaisi välittömästi ruoan nauttimisen jälkeen. Tutkittu juttu. Oliko uutta tietoa? Mulle ainakin.

TÄSSÄ SUUNNITELMA:
Päivässä 400 kcal, eli tulee vähän alle 1000 kcal energiavajausta päivässä. (500 kcal energiavaje päivässä laihduttaa puoli kiloa viikossa) Tätä menoa laihdun siis kilon viikossa. Maaliskuun lopussa painaisin siis 49 kg, ja huhtikuun lopussa 44 kg!!! Tuskin onnistuu noin hyvin (toivossa on hyvä elää), mutta aina voi yrittää.

Ja mähän en luovuta. ha!

takapakkia!

Nyt se sitten tapahtui.Voi paska. Oon ollut aivan liian varomaton tän kaiken kanssa, sillä jotkut pitävät tätä hullun hommana, ja nyt jäin tavallaan kiinni.

Nyt pitää vaan uskotella ystävälleni, ettei laihdutus ole mulle mikään pakkomielle (paskat), ja että voin lopettaa milloin vain, eikä mulla ole hätäpäivää.

Pitää valehdella niin sankasti että korvat heiluu, ettei mun tarvitse lopettaa tätä.
Sillä nyt vasta tää alkaa sujua.

51 kg!

kunhan vaan läskit lähtee, ja piste.

Kauan sitten joku kommentoi ekoihin päivityksiini että "hyvä että laihdutat fiksusti"
ja sanoisin vain että EN VITUSSA.

Tää ei ole yhtään fiksua, ei niin yhtään, tää on nälkiinnyttämistä. Mä haluan kuihtua pois, pois pois enkä mieti että mistä vitun kudoksesta se lähtee. Sori nyt vain.

MÄ HALUAN OLLA NÄKYMÄTÖN, pieni, sievä ja hento.

En mä välitä siitä että apua mun keho ei nyt oiken tykkää tästä, voi voi minun pitäisi helliä kehoani. Ei saatanassa. Mä haluan kuihtua. Tulla pieneksi jälleen. Haluun nää ällöttävät vatsamakkarat pois ja reisistä turhan paskan pois. Haluun ohuet kädet ja littanan vatsan. Haluun olla LAIHA.

Tavallaan tämä on fiksua, koska lopputulos tekee mut onnelliseksi. Se tekee mut kauniiksi. Ja kuka sitä on kritisoimaan, jos tää tekee musta onnellisen?

Ei kukaan, hah.

Siis mitä tää nyt on?

Voisiko siitä, etten ole tätä päiviin päivittänyt, päätellä jotain? No ainakin sen, että oon ollut ihan älyttömän kiireinen, ja koska kiireellisyys tekee musta huolettoman, oon ollut myös huoleton ja siksi ihan vitun idiootti.

Olin taas reissussa ja alkoholia tuli nautittua enemmän kun laki sallii (vaikka tällä hetkellä se ei salli ollenkaan), ja sen mukana energiaa niin että aattelin muutamaan kertaan tappaa itteni niistä määristä. Vitsillähän minä - ainakin melkein, ja vielä hengissä. Tosin ihan helvetinmoisessa sekä henkisessä että fyysisessä krapulassa. Mitä ihmettä te teette alkoholin kanssa? Juotteko sitä?
Koska laattaaminenhan tuskin on järkevää, sillä alkoholin vaikutus menee siinä? Vai? Sori vaan, mut känneistä en voi luopua. Satunnaisista känneistä, jolloin mä lyhyen ajan oon stressaamatta. Surun hukuttaminen alkoholiin on huolestuttavaa? Voi kyllä, mutta niin on tässä moni muukin asia. Ei puututa epäolennaisuuksiin.

Oon myös ollut tässä aivan älyttömän ihastunut yhteen poikaan, joka taitaa myös pitää musta. Mainitsen tän siksi, että oon huomannut paastoavani aina kun nään sitä. Jos nään sen koulun jälkeen, mun ei tarvitse syödä koko iltana. Me ei koskaan mennä syömään vaan tehdään jotain muuta. Se ihana tunne, perhoset vatsassa, tekee sen, ettei mun tarvitse syödä! Oon miettinytkin paljon sitä (niin kuin meistä joskus jokainen, harvemmin tai useammin), miten nälän saisi taltutettua. Ja tullut tulokseen: Tunteilla! Inho, kateus, viha, mut eniten ehkä rakkaus (ihan kun mä sitä olisin kokenut mutta kuitenkin) ovat omiaan unohtamaan sen, miltä kropassa just nyt tuntuu.

On niin hienoa ja lohdullista huomata, että mieli ja kroppa tekee tätä juttua yhessä, ne tekee mun elämää ja mä oon kokonaisuus. Mä en ole mikään hiton "mieli joka taistelee kroppaa vastaan". Päinvastoin, mä oon mieli ja kroppa jotka tekee yhteistyötä. YHTEISTYÖTÄ. Kysymys "kumpi huutaa lujempaa, mieli vai kroppa?" on ehkä väärin aseteltu. Asettelisin sen mieluiten uudestaan:

"Kuinka lujaa ne yhdessä huutavat?"

ME tehdään musta kaunis.