En tiedä MITÄ IHMETTÄ mulle on tapahtunut, mutta mä olen muuttunut ihan toisenlaiseksi. Ette arvaa mitä mä syön tässä nyt??!?!?!??!
sipsiä !
dippiä !
karkkia !
suklaata !
Ja tätä on jatkunut jo monta päivää. Oon jotenkin antanut itselleni luvan vaan mässätä, mässätä, mässätä ja mässätä. En kuitenkaan oksenna, koska mua on alaknut pelottaa se ihan liikaa. Voi apua, tää on kamalaa, mä en tiedä mikä muhun on mennyt. Vittu.
Pliis, auttakaa, ihan miten vaan, mut jotenkin!
Tekstit
Moi taas
6 vuotta sitten
16 kommenttia:
Tilasi varmaan johtuu siitä, että olet pitkään kituuttanut niin pienillä energiamäärillä. Jossain vaiheessa kroppa voittaa mielen ja ahmiminen alkaa. Tämän takia ei kannat syödä mitään 100-500 kaloria päivässä, vaan mieluummin enemmän. Tällöin laihtuminen on tietty hitaampaa, mutta repsahduksiakaan ei tule. Sun ei tietenkään tarvitsisi laihtua yhtään yms.jne.etc.
Ja sitten miten saat tilanteesi normalisoitua...
Ala syödä pelkästään "oikeaa ruokaa" vaikkapa sitten kulutuksesi mukaan (n. 1500 kcal?) Tällöin ei ainakaan fyysisten juttujen takia pitäisi repsahtaa. Jos ahmit pahaan oloon (mikä tietty syömishäiriöisellä on hyvin mahdollista), asia on tietty kinkkisempi. :/ Täsmäsyönnillä kuitenkin tilanteen pitäisi kohentua.
Voit lähettää mulle ne sipsit ku tekee mieli:D
hei, ihanaa ettet ole oksentanut!suosittelen ettet oksennakaan. sillä voitat jo jotain. älä myöskään hakkaa päätä seinään tai itke loputtomiin, sillä ne sipsit ym on jo syöty. huomenna on aina hyvä päivä aloittaa terveellinen/muuten vaan parempi (laihempi) elämä, mikäli se tänään meni vähän metsään. tällaisten vastoinkäymisten johdosta susta tulee vielä vahvempi!
mulla on ollut tuollainen kausi joulusta saakka :( syön vaan ja en osaa ajatella laihtumista syömis hetkellä. Sitä ennen ja jälkeen kyllä.
plaah, pitäisi vaan ryhdistäytyä :/
hienoo ettet oksentanut. yritä jotenkin lopettaa se ahmiminen.. syöt vaikka normaalia ruokaa enemmän niin pysyy ainakin nälkä sit poissa..
Hei, tule takaisin! Ootan sun päivityksiä! Ja muillekkin on tullu takapakkeja, et oo ainoo. Mäki yhessä vaiheessa lihosin kahen viikon aikana puolet siitä, mitä olin laihduttanut kokonaisuudessani. Auts. Mut kyl se siitä, sä todellakin pystyt siihen!
Ja MITÄ HITSIÄ!!! Siis 50 kg ja LAIHDUTAT??? Niinkö mistä? Tuo syöminen on ihmisen normaalia toimintaa, koska ihminen syö elääkseen eli jos haluut saada itses hengiltä nii syömisen lopettaminen tietty takaa sen. Ja mitä kauemmin syöt pieniä annoksia sen kauemmin kieriskelet itseinhossa KU TULI SYÖTYÄ ja sitä kauemmin se kituminen jatkuu!
MITÄ JOS: antaisit itsellesi luvan syödä joka päivä RUOKAA, jopa herkkujakin, nii ei tulis sitte noita mässäily-oksennushommia ollenkaan
MITÄ JOS: menisit moikkaamaan terveydenhoitajaa, mittaisit Hb:n ja verensokerin ja miksei painponkin. Ja kävisit sen jälkeen säännöllisesti hänen luonaan
MITÄ JOS: huonoilla!!! nykyisillä elämäntavoillasi aiheutat itsellesi ja elimistöllesi vakavia seurauksia, mahdollisesti sellaisia,jotka eivät palaudu koskaan ennalleen.
MITÄ JOS: eläisit elämääsi, onhan nuoruus elämän parasta aikaa, se ensimmäinen ihana aika - miksi pilata se moisella ruoan ja painon tarkkailun takia?
Hanki itsellesi kavereita, poikakaveri ois ihan jees :) NAUTI ELÄMÄSTÄSI!!!
Ja lopuksi: painosi on ihan normaali, ei siitä tarvi tippua piirtuakaan!!
Kai sä oot fiksu nuori nainen vai? Nää anemia jutut on vähä sellasten hommia jotka ei halua aikuistua koska aikuisuus pelottaa? Siis jos se on nii pelottavaa nii kai kannattis mennä hankkiin vähän apua ja terapeuttiakin moikata. Et kai sä haluu olla aikuinen pikkulapsen ruumiissa?
Sillä painolla ei ole MITÄÄN MERKITYSTÄ, onko se niin vaikea asia käsittää? Kaverini painaa todennäköisesti saman verran kuin minä, vaikka hän onkin minua 10cm lyhyempi. Olen joka tapauksessa häntä lihavempi, vaikka tissini ovatkin pienemmät kuin hänellä. Hänellä on todella hoikka kroppa, isot tissit ja reilusti lihaksia. Joka päivä vähintään yhdet harkat. Syö varmaan 2500kcal päivässä, itse syön yleensä sen 1500kcal. Pituutta hänellä on jotain 160cm ja painoa n 55kg. Itse olen n 170cm ja about samanpainoinen. Mutta hän on laihempi. Lihas painaa enemmän kuin läski. Älä katso painoon, mittaa mieluummin mittanauhalla ja laihduta terveellisesti!
arvaa mitä?mulla kävi ihan samalla tavalla.Siitä on jo kuitenkin mennyt jokusen aikaa,mutta paranin jotenkin sitä myötä.Aluksi annoin vain itseni syödä kaikkea (en vain jotenkin miettinyt sitä),mutta sitten kun olin syönyt herkut,iski morkkis.Tätä jatkui jonkun aikaa.Vähitellen SALLIN itselleni herkkuja,enkä enää,ihme kyllä,tuntenut omantunnon tuskia.Nyt olen lähes normaalipainossa.Ja olen HUOMATTAVASTI onnellisempi.
Välillä kuitenkin pelottaa,että minusta tulee ylipainoinen,koska en enää edes juurikaan liiku.
Mutta nyt mulla on paljon parempi olla.
Tohon auttaa se että käyt vaa'alla. Ainakin sen pitäisi toimia, ellet vaan ahdistu liikaa ja ala syömään ahdistusruokia.
Vaihda karkkisi johonkin terveelliseen. Ota itseäsi niskasta kiinni! Syö terveellisesti, mutta unohda oksentaminen. Voit pysyä kunnossa syömällä terveellisesti oikean määrän ja liikkumalla. On typerää ihannoida sairaalloista laihuutta jollaista esim. mallit pitävät yllä.
Älä oksenna! Kaiki on itsehillinnästä kiinni! Usko itseesi. Älä oksenna. Olet sen itsellesi velkaa :)
Kuulostaa tutulta. Noin käy meille kaikille jossain vaiheessa. Taustalla piilee ihan fysiologinen juttu. Kun aivot ovat pitkään olleet ilman ravintoa, ne ikään kuin pakottavat sut syömään. Ja tuota syömistä jatkuu niin kauan kun sun aivos ovat taas aika tasapainossa. Kiikunkaakun. Käynyt niin monta kertaa. Voimia sinulle <3
Ja pieni lisäys. Tohon ei nyt auta mitkään "ota itseäsi niskasta kiinni" -kommentit. Jos siellä aivoissa on välittäjäaineet sekaisin niin ei siihen muu auta ku syödä. Tai hankkia lääkkeet.
Eksyin blogiisi tänään ensimmäistä kertaa. Tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että joku on samassa jamassa kuin itse olen.
Kantapään kautta oppineena voin sanoa, että takapakit ja alamäet kuuluvat jokaiseen asiaan. (Itse olen puolen vuoden aikana lihonut enemmin takaisin kuin mikä oli edes se lähtöpaino joskus. Tuntuu järkyttävältä ajatella, että kun painoin 50kg en ollut itseeni tyytyväinen, nyt painan reilusti enemmin, en edes halua kuvitella miltä näytän muiden silmissä, jotain äärettömän järkyttävää. Nyt olen saanut itseäni niskasta kiinni ja päättänyt että tästä se taas lähtee, ja pääsen edellistä kertaa parempiin tuloksiin.) Mutta eikös se niin mene, että mitä alempana käy niin sitä korkeammalle sieltä voi ponnistaa? Toivotaan näin. Voimia!
http://lassetar94.suntuubi.com/
Lähetä kommentti