APUA

Mä sain äsken ihan kauheet itkupotkuraivarit kun kävin vaa'alla. Ei se vielä mitään, mutta kun luin mun laihdutuspäiväkirjaa vuoden takaa heti sen jälkeen. Mä en tiijä itkiskö, viiltäiskö vai mitä tässä tekis. Päätin, etten kirjota tästä mitään, mut mikä se sellanen blogi on, jossa ei lue totuutta. Kirjotan paperipäiväkirjaa, mut nyt aattelin heittää sen hevon helvettiin ja kirjottaa vastedes tänne. Tässä siis tän päivän teksti:

APUA. MÄ EN TAJUA MITÄ MULLE ON TAPAHTUNUT. OON PAINANU VUOS SITTEN 50 KILOA! OIKEESTI 50 KILOA! JA MITÄ PAINAN NYT? KÄVIN VAA'ALLA, JA SE HELVETINKONE NÄYTTÄÄ PUNASELLA 58 KILOA! VAJAA VUODESSA OON KERÄNNY JOSTAIN KAHEKSAN KILOA TOSTA VAAN, JA VIELÄ STRESSANNU JOKA HETKI KOKO SEN VUODEN AJAN MUN PAINOSTA.

SAAKO KYSYÄ, MITEN HELVETISSÄ ON MAHOLLISTA LIHOA NOIN PALJON, KUN STRESSAA SYÖMISISTÄ NIIN PALJON KUN MÄ? ENKÄ OLE SYÖNYT MIELESTÄNI EDES PALJOA. MÄ EN TAJUA

MÄ EN TAJUA

MÄ EN TAJUA

MÄ EN TAJUA

MÄ EN OIKEESTI VAAN TAJUA

kilot lähtee ja luut jää

Tästä se lähtee. Blogin pitäminen on ihan uskomatonta, mä laihdun aina enemmän kun kirjotan tätä. Te pidätte mut radalla!

Hei oikeesti, tää mun elämä on ihan älytöntä.

Aamulla ajattelen ensimmäiseksi ruokaa. Ajattelen ruokaa myös just ennen kun nukahdan. Ja sata kertaa siinä välissä. Ainakin kerran tunnissa. Ajattelen syömistä, syömättömyyttä, löysiä vaatteita, kaloreita, hiilareita, solisluita, kiloja, grammoja, lenkkejä...

ääääääääääääääääääääääääääää

ja hassuintahan tässä on se, että tää on IHANAA. Tää on ihan täydellistä. Oon saanut otettua itteeni niskasta kiinni, ja laihdun laihtumistani. Viime viikolla laihduin yli kilon, ja se on mulle ihan helvetin paljon!

Laskin, että jos hyvin käy ja jatkan samaan malliin, painaisin kesäkuun alussa 44 kg.

44 KG!

SE OLISI JOTAIN NIIN TÄYDELLISTÄ
ETTÄ HUHHUH

Huomenna illalla päivitän ja lupaan itelleni että se päivitys alkaa näin:
"Tänään en syönyt kun vähän vajaat 300 kaloria!"

NOSTALGIAA!

VOI HITTO

Mä löysin tän blogin uudelleen, eikä mikään, ei sitten
yhtään mikään
ole muuttunut!

Oon edelleen yhtä pakkomielteinen syömisen -korjaan syömättömyyden- kanssa, joten tää blogi vois pelastaa mut taas. Pitäisin tätä niin pitkään kunnes painan 44 kg!

sillä se päivä tulee vielä joskus

Jos luit tän tekstin niin kommentoi, perustan sit uuden jos tää on unohdettu!

(niin kun varmaan on)