Taisin addiktoitua tähän välittömästi.
Olen viettänyt koko päivän (ja näköjään myös osan yötä) istuen koneen ääressä, syöden suklaata, kuluttaen nolla kaloria, surffaillen googlen kuvahaussa sanoilla thinspiration ja proAna, tuntenut itseni niin äärimmäisen lihavaksi että kuvottaa (ainiin, käväisinhän minä välillä peilin edessä tutkailemassa mahamakkaroitanii!)
Olen lihonut, ja sen huomaa. Liiankin hyvin. Tää on kamalaa.
Pahinta on, kun kenellekään ei voi puhua tästä. "Hyi minä olen lihava" -itkuihin kaverit suhtautuisivat piittaamattomasti ja pikkuhiljaa rupeisivat pitämään mua outona, kun aina jaksan vauhkota syömisistäni. Tämä blogi on ainut jonne voi purkaa kaiken, ja toivoisin niin kovin että joku muukin lukisi tätä. Joku kommentoisi.
Ettei tarvitsisi olla yksin tämän kaiken kanssa.
Tarttisin nyt sitä joka sanoisi:
KYLLÄ SINÄ PYSTYT SIIHEN! (täytyy huomenna määritellä tarkkaan että mihin)
Koska meinaan pystyä. Olen päättänyt sen. Ja se päätös pitää. Toivottavasti.
Tekstit
Moi taas
6 vuotta sitten
5 kommenttia:
Moikka! Ei mulla mitään kummempaa asiaa ollut. Tiedän vain itse, että kommenteista tulee aina niin hyvä mieli.
Tsemppiä sinne!
Hain sen netistä (eli laitat vain hakusanaksi kävijälaskuri) ja sitten lykkäät sen koodin sivuillesi, minne sen sitten haluatkaan :) Kiva että kävit kommentoimassa, nyt tiedän että tällainenkin blogi on olemassa :)
Keep it up, you are not alone. :)
Hei, aattelin vaan ilmottaa että luen sun blogia, kirjotat kivasti :)
Kyllä me pystytään siihen ! Et sä ole yksin :) Mustakin tuntuu et toi suklaa on pahin vihollinen :D ikävä kyllä.. äippä toi mulle jotai vähärasvasta ja kokonaan sokeritonta suklaata :o pitää maistaa.
Lähetä kommentti