Back in business! (kirjotetaanko se noin?)
Aivan huippumahtavaa, oikeesti, että jotkut ovat olleet huolissaan missä olen. Vastaus on yksinkertaisesti, että totaalisen rappiolla. Enemmän rappiolla kun arvaattekaan.
Olin lomalla, ja huomasin samalla lomailevani normaalista elämäntavastani, elämänkatsomuksestani, elämänasenteestani ja kaikesta siitä, mikä arjessa on itsestään selvää.
Arkena katson tarkkaan mitä syön, syön terveellisesti, ajattelen aktiivisesti ruokaa tai sen puuttumista, suunnittelen syömiseni, suunnittelen liikuntani, liikun aktiivisesti, liikun rankasti, liikun säännöllisesti, liikun PALJON, syön VÄHÄN.
Mutta kuinka kävikään?
Lomalla en tehnyt noista mitään. Söin enemmän kun tämän kokoinen, pieni tyttö edes pystyy syödä, söin valtavia määriä herkkuja ja kunnon ruokaa, söin kaikkea, aivan kaikkea perunasta jäätelöön ja suklaaseen. En kuitenkaan ahminut hullun lailla, en menettänyt kontrollia.
En vaan välittänyt. Se siitä. Niinkö? Se siitä?
Kaikki alkoi vanhojen illallisesta, god dammit yks mun elämäni hienoimmista päivistä ja illallisista, miks helvetissä en menisi? No, menin. Ja, söin. Hups! Jatkoinkin sitten koko loman samalla linjalla. Olin perheen kanssa, joten miten hitossa voisin siellä kieltäytyä syömästä? Ideoita? Olisi pitänyt ajatella muutakin kuin vain "so what?". Nyt on lievästi sanottuna morkkis, henkinen krapula ruoasta joka mun kehoon ei kuulu. Siis hyi saatana (anteeks kiroilen taas liikaa), ei ihmisen kehoon kuulu sellaset määrät suklaata ja jäätelöä ja karkkia. Hyi!
Seitsemän päivää rappiolla. Seitsemän. Kokonainen viikko! Olen ihminen, joka lannistuu tällaisista. Ajattelen, että no okei oon hävinnyt jo, turha enää yrittää. MUTTA totuus on se, että se miten jaksan nostaa mun motivaation tän viikon jälkeen, todella kertoo sen kuinka vahva mä olen. Vastoinkäymiset kasvattaa luonnetta, kaikki menis ihan perseelleen jos lannistuisin tästä.
En suostu lannistumaan, en varmana!
Tekstit
Moi taas
6 vuotta sitten
6 kommenttia:
No vittu en pystyny, söin viel yhen viilin. :D No vaan 80kcal, pahempaaki ois voinu olla.
Miten musta tuntuu, että kaikki repsahtelee jotenkin näihin aikoihin :D No joo, itsellä oli myös viime viikko armotonta jojoilua: joka toinen päivä söin about 2500kcal ja joka toinen päivä alle 400. Miksi helvetissä sen kultaisen keskitien löytäminen on niin vaikeaa.. Niin ja lihoin 3kg, pelkään kuollakseni et nää ei lähde pois :<
Mutta tsemppiä tulevalle viikolle, ehkä me saadaan taas itseämme niskasta kiinni! <: Tää sun blogi on HUIPPU!
Meillä ei ole perheen kanssa säännöllisiä ruokailuaikoja, joten on ihanaa, ettei kukaan ole tarkkailemassa syömisiäni. Se voi tietysti olla vaikeampaa, jos kaikki syö yhdessä.
Olet aivan oikeessa!
Se oli repsahdus, se oli ja meni. Mut ku sä et tee sitä uudeleen kaikki on hyvin. Kyl sä pystyt siihen!
juu hirvee moka ku söi jotain. Älä missään nimessä syö ENÄÄ KOSKAAN! siihenhän sä pyrit, me kaikki täällä tuetaan niin maan vitusti, sun syömättömyyttä ja ootetaan ku ei oo mitään muuta jännää elämässä, että tuleeko sulta enää koskaan viestejä vai LOPPUIKO ne jo?? Missä oot, missä oot, voi voi mitä on tapahtunut - haluttais nii tietää Pliis tuu ny takas!!
"että tällasta meininkiä täällä" Nää anorektikkoblogit pitäis lailla kieltää!!
Söin enemmän kun tämän kokoinen, pieni tyttö edes pystyy syödä < miksi sä hyvä ihminen väität ittees lihavaks kun tiädät nähtävästi totuuden itse jo? Jätä toi homma sellaaille ketkä oikeasti tarvii laihtua... Tai jos toi ei oo mitä ajattelet oikeesti niin mä tsemppaan sua täysillä , kultapieni me ollaan samassa veneessä ja mä tunnen sun tuskan, koita jaksaa ja pidä itsekurii yllä kyllä se siitä! <3
Lähetä kommentti