Luin teidän kommenttejanne, ja olin alkaa itkeä. Osaksi siksi, että tuntui tärkeältä ja välitetyltä ja osaksi siksi, että tajusin kuinka surulliselta mun elämä kuulostaa.
Olen miettinyt koko päivän onko mun elämä oikeasti näin surullista. Tulin siihen tulokseen, että kyllä ja ei.
Totta on, että välillä unohdan viikonpäiviä välistä, koska mulle ei kerta kaikkiaan kuulunut silloin mitään. Totta on myös, että saatan löytää itseni istumasta koulun vessan lattialta itkemästä, koska en tiedä miten olla ihmisten kanssa. Välillä päädyn juomaan tiistaikännit koulun läheiseen räkälään, enkä aamulla pysty nousemaan kouluun. Joskus taas en vaan saa loihdittua kasvoille hymyä, koska ei ole syitä miksi tehdä niin. Joskus taas pyörryttää ja huimaa niin, että olisi melkein pakko syödä, mutten syö. Välillä taas tulee hetkiä, jolloin tekisi mieli vain napata kasa särkylääkkeitä naamaan ja vajota sängyn pohjalle, tai kiduttaa itseään tahallaan olemalla syömättä monta päivää.
MUTTA
Mun elämä on paljon muutakin!
Mun elämä on täynnä myös ihania hetkiä. Se, kun kello kuudelta illalla ei ole vielä syönyt mitään ja kuulee vatsan kurninnan, muttei halua syödä. Kavereiden järjestämät yllärisynttärit. Syksy ja syksyn lehdet. Halpa alkoholi. Runojen kirjoittaminen. Kaksi edellistä samaan aikaan. Isot paksut lämpimät villapaidat, joihin voi piiloutua. Se, kun katsoo peilikuvaansa näyteikkunasta ja tuntuu kuin poskiluut näkyisivät paremmin kuin eilen. Kännykkä, jossa tekstiviestimuisti on täynnä. Uudet karheat lakanat. Ranteiden hidas ja varma kapeneminen. Se, kun kalenteri on sopivan täynnä eikä oikein ehdi ajatella. Kaloritaulukot. Minilaskimet. Tupakan polttaminen niin paljon kun ikinä vaan jaksaa. Kahvi. Se kun vaa’alle astuessa painaakin yhtäkkiä puoli kiloa vähemmän. Se, kun tietää laihtuvansa tälläkin hetkellä, tällä minuutilla, tällä sekunnilla. Unelmat siitä, kuinka joskus painan 44 kiloa ja olen pieni, hento ja heikko. Sellainen, jota kaikkien tekisi mieli paijailla ja jota halatessa täytyisi varoa, ettei riko heiveröistä vartaloa.
Tieto siitä, että tuollainen päivä tulee vielä joskus.
Olen miettinyt koko päivän onko mun elämä oikeasti näin surullista. Tulin siihen tulokseen, että kyllä ja ei.
Totta on, että välillä unohdan viikonpäiviä välistä, koska mulle ei kerta kaikkiaan kuulunut silloin mitään. Totta on myös, että saatan löytää itseni istumasta koulun vessan lattialta itkemästä, koska en tiedä miten olla ihmisten kanssa. Välillä päädyn juomaan tiistaikännit koulun läheiseen räkälään, enkä aamulla pysty nousemaan kouluun. Joskus taas en vaan saa loihdittua kasvoille hymyä, koska ei ole syitä miksi tehdä niin. Joskus taas pyörryttää ja huimaa niin, että olisi melkein pakko syödä, mutten syö. Välillä taas tulee hetkiä, jolloin tekisi mieli vain napata kasa särkylääkkeitä naamaan ja vajota sängyn pohjalle, tai kiduttaa itseään tahallaan olemalla syömättä monta päivää.
MUTTA
Mun elämä on paljon muutakin!
Mun elämä on täynnä myös ihania hetkiä. Se, kun kello kuudelta illalla ei ole vielä syönyt mitään ja kuulee vatsan kurninnan, muttei halua syödä. Kavereiden järjestämät yllärisynttärit. Syksy ja syksyn lehdet. Halpa alkoholi. Runojen kirjoittaminen. Kaksi edellistä samaan aikaan. Isot paksut lämpimät villapaidat, joihin voi piiloutua. Se, kun katsoo peilikuvaansa näyteikkunasta ja tuntuu kuin poskiluut näkyisivät paremmin kuin eilen. Kännykkä, jossa tekstiviestimuisti on täynnä. Uudet karheat lakanat. Ranteiden hidas ja varma kapeneminen. Se, kun kalenteri on sopivan täynnä eikä oikein ehdi ajatella. Kaloritaulukot. Minilaskimet. Tupakan polttaminen niin paljon kun ikinä vaan jaksaa. Kahvi. Se kun vaa’alle astuessa painaakin yhtäkkiä puoli kiloa vähemmän. Se, kun tietää laihtuvansa tälläkin hetkellä, tällä minuutilla, tällä sekunnilla. Unelmat siitä, kuinka joskus painan 44 kiloa ja olen pieni, hento ja heikko. Sellainen, jota kaikkien tekisi mieli paijailla ja jota halatessa täytyisi varoa, ettei riko heiveröistä vartaloa.
Tieto siitä, että tuollainen päivä tulee vielä joskus.
Tekstit
2 kommenttia:
ihania pieniä asioita! varsinkin tuo halpa alkoholi, pystyn samaistumaan :D
kiitos näkymättömistä sydämistä<3 :)
Lähetä kommentti