MÄ HALUUN ULOS ITESTÄNI
Oikeesti, mä haluan pois mun elämästä ja niistä ainaisista ongelmista joiden kanssa oon paininut monta kuukautta (vuotta?), osaamatta viime kuukausina edes pukea niitä sanoiksi. Mä en halua enää kertaakaan syödä yhtäkään vitamiinia tai kalkkitablettia tai tehdä yhtäkään vatsalihasta. Mä en halua kertaakaan sitä tilannetta kun tekisi mieli syödä muttei halua. Mä en kestä jos joudun käymään vaa'alla toteamassa että olen lihonut, mä en halua valittaa enää yhtään, laskea yhtäkään kaloria, punnita yhtäkään leipää tai juosta yhtäkään lenkkiä.
Jossain tulee raja vastaan, ja se tuli tässä. Se on tullut monta kertaa ja mitä olen sitten tehnyt: EN MITÄÄN. Jatkanut samaan malliin, niin kuin varmaan huomennakin, jatkanut syömättömyyttä, jatkanut laihtumista ja ahdistumista ja miettinyt kaikkea niin paljon, että pää on ollut poksahtaa ja mieli ollut jakautua sirpaleisiin. Ja tiedättekö mitä: OLLUT SAMAAN AIKAAN NIIN HELVETIN ONNELLINEN, ettei ole tarvinnut tehdä muutosta.
Sehän tässä onkin, hitto vie, kun oon samalla maailman onnellisin tyttö ja samalla onnettomin. Vihaan olla fyysinen olento, istua jossain niin että reidet litistyvät tuolia vasten, olla jonkun reppuselässä niin että toinen joutuu kannattelemaan koko mun painoa, valita vaatteita joissa olisi mahdollisimman olematta ja silti näkyä kaikkialla kaikille, kun ei voi vaan kadota.
Toisaalta taas onnelliseksi mut tekee viiden kilon katoaminen kokonaan!, päivisin kuuden tunnin syömättömyys ja pienentynyt vatsalaukku.
Ota tästä nyt sitten selvää. Kysy vaan mitä mulle kuuluu niin saat vastaukseksi sellaista tekstiä, jota edes mä en ymmärrä. Mä en muuta nyt osaa ajatella, kun että haluaisin laihtua olemattomaksi, melkein näkymättömäksi, koska sillon vasta tulisin näkyväksi.
Huomenna haen apteekista laihdutusvalmisteita, jos niitä saa ilman reseptiä. Saako?
Koska mä en halua enkä osaa luovuttaa.
Tekstit
4 kommenttia:
mun mielestä laihdutuslääkkeitä ei ainakaan saa ilman reseptiä. on tietysti se uus alli, joka on reseptitön, mutta sitä myydään vaan täysikäsille joiden painoindeksi on jotain päälle 30.
Oot tullu takas. :) Mä jo aattelin, että mihin oot hävinny. Mulla on just samoja ajatuksia. Haluun olla vaan näkymätön.
Munki on pitäny mennä ostamaan laihislääkkeitä, mutta en oo päässy/uskaltanu mennä.. Jos kysyn jotain pillereitä tai muuta niin pelkään, että nolaan itteni, kun ne ei myykkään mulle, ku en oo vielä täysikänen ja näin.. Mä kyllä oon niin possun näkönen, että luulis niitten jo sen perusteella myyvän säälistä mulle niitä. Oon muuten jo ootellu, että millon alkaa taas tulla postauksia. :)
Kuulostat kovin masentuneelta ja ahdistuneelta. Voisitko hakea apua? Terveydenhoitaja, kuraattori, mielenterveytoimisto, terveyskeskus?
Kaikkea hyvää,
toivoo Rätti.
JES! Odotinpa uusia postauksia kauan! Hienoa kuulla että olet kuitenkin hengissä. Voin luullakseni 90% todennäköisyydellä, että melkein kaikki me blogisi lukijat kamppailemme samojen ajatusten kanssa. Mutta mukavaa kun tulit takaisin :)
p.s. laihdutuslääkkeitä ei taida saada ilman reseptiä? Ellei tilaa netistä, niin kuin itse tein. nyt vain odottelen pakettia postista.
Lähetä kommentti