Hei maailma, täältä tullaan

Lievästi riskialtista kirjottaa tätä koulussa, mutten voi itelleni mitään. Pakkomielle.

Uskokaa tai älkää, olen kohta lähdössä ULOS. Meinaan nähdä IHMISIÄ. Meinaan juoda ALKOHOLIA. Aion HYMYILLÄ. Aion JUTELLA IHMISTEN KANSSA.

Huhhuh, mitenköhän selviän tästä.

Toivon syvästi, ettei mun sietokyky ole jatkanut laskemistaan, viimeksi humalluin kiitettävästi kolmesta siideristä (voi elämä, tiedän), ja toivon etten päädy tekemään mitään tyhmää.


Alkoholi on ällöttävän helppo keino kaikkeen.
Kun haluat vapautua, juo
Kun haluat jutella ihmisten kanssa, juo
Kun haluat juhlia, juo
Kun olet surullinen, juo
Kun vituttaa, juo
Kun ahdistaa, juo
Kun tekee mieli heittää vapaalle, juo
Kun tekee mieli kerrankin olla oma itsesi, juo

Eihän se niin yksinkertaista toki ole, mutta
Kun haluat elämän olevan hetken yksinkertaista, juo

On se tavallaan kuitenkin. Täytyy rehellisesti sanoa, että mulle se ainakin auttaa. Saan hetken olla tavallinen tyttö joka viihtyy seurassa ja joka on oma itsensä, ja josta pidetään omana itsenään. Ehtona tietenkin on, että juo kohtuullisesti, jollon alkoholin huono puoli krapulakaan ei ole kummoinen. Huonoksi puoleksi jää siis ne KALORIT. Ja niissä on kyllä kestämistä! (saman verran kun rasvassa, ja olen vapaaehtoisesti valmis tunkemaan itteeni sitä paskaa? oonko hullu?) Yksi fakta on se, etten meinaa syödä yhtään _mitään_. Tänään en ole juonut muuta kun kaksi kuppia kahvia, siinä se, ja ajattelin jatkaa samalla linjalla. Ehkä syön kohta piltin.

Seuraavan kerran postaan huomenna, ja toivon todellakin että se postaus alkaa lauseella:

”Hitto vie oli hauskaa, enkä syönyt mitään”

Eikä:

”Voi saatana, hirveä ilta enkä pystynyt hillitsemään itteäni ollenkaan”
” Söin kokonaisen sipsipussin"
"Maailman huonoin seura, huonoin ilta ja siksi söin itteni ihan ähkyyn"

"Heräsin jonkun tuntemattoman vierestä ja nyt on kauhea olo"

...sillä sitäkin on tapahtunut. Mutta ei tänään.