päihteitä tänne, kiitos

Jos mä saan hetken olla dramaattinen niin kysynpä vaan että kuinka ihminen voi kitua tällä tavalla?! Tää päivä oli ihan hirveä. Oikeesti ihan hirveä. Tapahtui kaikkea vaikka ei mitään kummallista. Teki mieli purskahtaa itkuun ja juosta kotiin, mutten päässyt pakoon yhtään mihinkään, varsinkin kun olisin halunnut paeta itteäni.
Mulla ei ole enää keinoja paeta. Ennen vedin älyttömät humalat aina kun tuli tollanen olo. Mutta voi huhhuh sitä kalorimäärää. En uskalla edes ajatella. Nelinumeroinen luku tulee helposti täyteen. NELINUMEROINEN JUMALAUTA! Ennen join koko ajan, nyt en enää tiedä mitä mä tekisin. Voinko mä oikeesti elää ilman alkoholia? Sen jälkeen kun täytin 18, se ei ole tullut kysymykseenkään. Mutta entäs nyt? Apua. Ideoita?

JA NYT SEURAA OUDOIN ASIA VÄHÄÄN AIKAAN: joku laittoi mun laukkuun tänään suklaalevyn! Mä en todellakaan ite ikinä osta suklaata jos ei ole hirveä mania, joten mun se ei ollut. Aamulla kun pakkasin, laukussa ei ollut mitään. Jätin sen pukuhuoneeseen koulussa (niin kun kaikki), JA MITÄ MÄ LÖYDÄN SIELTÄ ENKUN TUNNILLA? HASSELPÄHKINÄSUKLAATA! Joko mulla on salainen ihailija, tai sitten joku haluaa että mä syön. (ja mikä logiikka on ostaa suklaata?) Kukaan mun kaveri ei tunnustanut. Mä todella toivon että se on joku salainen ihailija, eikä joku huolestunut puolituttu. Se teki mut onnelliseksi mutta samalla teki mieli repiä hiukset päästä, koska kun mentiin sit hypärillä kahville niin mun kaverit oli sillain että "no totta vitussa syödään se", ja ne suurinpiirtein tunki mun naaman sitä karkkia. (No ei nyt oikeesti mutta siltä se tuntui. Oli pakko syödä, en olis kestänyt mitään valittamista. tekosyy?)

Tulin sit kotiin oikeesti täristen pettymyksestä, söin jotain 300 kaloria pelkkää anteeksi nyt vain mutta PASKAA, eikä se ollut edes hyvää. Tanssitunnilla kattelin isoista peileistä muita meidän ryhmäläisiä ihania pieniä sulosia kauniita tanssijatyttöjä, jotka osaa käyttää niiden kroppaa täydellisesti ja näyttää siltä kun ne ei painais mitään. Iso kokovartalopeili ei todellakaan jätä mitään arvailujen varmaan, ja olin rueta itkemään siellä. Taas, säälittävää. Osaksi siksi etten oppinut sitä sarjaa, osaksi siksi että näytin rumalta. Olin oikeesti iso. Ihan ok ylävartalo, siitä saa helposti pois mutta reidet ja perse. Apua.

EIKÄ SIINÄ VIELÄ KAIKKI. Kun tuun kotiin niin äiti ensitöikseen jänkättää että nyt tilataan pizzaa nyt tilataan pizzaa, minkä haluat. Olin oksentaa jo ihan ajatuksesta (vaikka nälkä oli huutava ja pizza on hyvää) mutta se rasvamäärä ja kokovartalopeilin edessä olo huomenna tanssitunnilla ei ole ihan loistava yhdistelmä. Ei se mun jankkaaminen onnistunut, otin jonkun pahan kasvispizzan ja oli pakko syödä siitä yhteisessä ruokapöydässä PUOLET. Voi jumalauta puolet! Loput heitin salaa eväsrasiaan ja vien huomenna roskiin. Tää on kauheeta tää kyttäys, ihan kun nyt joku pizza olis hyvä mun terveydelle. EIHÄN SE HITTO SOIKOON OLE HYVÄ KENENKÄÄN TERVEYDELLE. Eikä äiti edes tiedä miten asiat on oikeesti, se nyt on vaan saanu päähänsä että mä syön liian vähän. Ei se tiedä mulla olevan mitään ongelmaa sen kanssa, kunhan nyt leikkii äitiä.

Voi että odotan sitä kun muutan omilleni. Se oli kesällä niin täydellistä, kun kukaan ei tarkkaillut. Laihduin sillon kuus kiloa! Ei muuttamiseen ole enää kauaa, jos kaikki menee hyvin. Sit mun OMASSA jääkaapissa on vaan ja ainoastaan mehukeittoa, kivennäisvettä, kurkkua ja raejuustoa, ja kaapissa valmispuuroa. Purkista vitamiinit ja kalsium. Siinä se. Eikä kukaan pakota mua syömään kun kukaan ei tiedä paljonko mä syön. Mieluiten en mitään?

Tää päivä on jo muutenkin pilalla ja mun asenne on totaalisen pilalla, tiedän, koska ajattelin nyt mennä hakemaan parvekkeelta bissen. Juon sitä ja katon L-koodin kauniita naisia."Oon jo muutenkin feilannut tänään, ihan sama yks bisse" -asenne astuu taas kuvioihin. Toi (tai siis TÄMÄ) asenne on ihan perusvirhe, säälittävintä mitä voi tehdä. Ja silti meen nyt hakemaan sen bissen.
ihan sama
toistaiseksi